Ensimmäinen asia, joka kiinnittää huomion tässä kodissa, on näkymä. Kahdeksannen kerroksen suurista ikkunoista näkee pitkälle jokaiseen ilmansuuntaan. Olohuoneen ikkunasta voi kurkistella kaupungin vilinää vilkkaalla kadulla.

“Sanoin joskus, että seuraavassa kodissa haluan nähdä auringonlaskut. Täällä näemme sekä nousut että laskut”, Tiina Arponen kertoo.

Tässä Lumo-kodissa Helsingin Alppiharjussa asuu Tiinan uusperhe, puoliso ja yhteensä viisi lasta, lapset suunnilleen vuoroviikoin. Alunperin Tiinan ja hänen kumppaninsa ei ollut edes tarkoitus muuttaa yhteen, mutta kun he näkivät tämän asunnon, sen valoisuuden, maisemat, he halusivat tehdä tästä itselleen kodin.

Tiinan kodissa vallitsee värikäs, leikkisä tyyli, joka on täynnä pieniä, ilahduttavia yksityiskohtia. Jokaisella esineellä tuntuu olevan tarina: osa on kulkenut mukana lapsesta asti, osa on ostettu taidenäyttelyistä ja rakkaimmat ovat lasten tekemiä. Tiina keräilee jatkuvasti kotiinsa kaikkea kaunista.

"Periaatteeni on, etten halua kotiini valkoista ja harmaata, mutta mieheni kanssa yhteenmuuttamisen myötä olen joutunut tekemään vähän kompromisseja,” Tiina sanoo ja nauraa.

Tiinan mukaan hänen puolisollaankin on värikäs tyyli, ja yhteinen koti on iloinen ja runsas muutamasta valkoisesta kalusteesta huolimatta. Tiinan mielestä on hauskaa, miten vieraat kiinnittävät kodissa huomiota eri yksityiskohtiin. Lähes kaikki huomaavat kuitenkin värikkyyden.

“Jopa huoltomies sanoi viime käynnillä, että onpa täällä ihanan värikäs sisustus.”

Persoonallinen yksityiskohta on keittiön ruokapöydän yläpuolella roikkuva kaunis, ruseteilla ja kimaltelevilla viuhkoilla koristeltu oksa. Alun perin jouluoksaksi tarkoitetusta elementistä on tullut pysyvä osa sisustusta.

“Sen piti olla vain jouluoksa, mutta se on jotenkin niin ihana, että siitä tuli myös synttärioksa, kevätoksa ja varmaan vielä juhannusoksa,” Tiina sanoo.

Koti on Tiinalle maailman tärkein paikka, ainakin jos mökkiä ei lasketa. Hän kokee kiintyneensä kaikkiin koteihinsa voimakkaasti.

“Koti on minulle aina ollut siellä, missä minä ja tavarani ovat. Se on minulle turva, kaikista tärkein ja rakkain.”

Kodin tuntu tulee siitä, että sinne saa asetella kauniisti esille omat tavarat. Silloin oma ja perheen tarina on jatkuvasti näkyvillä.

Tiinan alitajunnassa muhii jatkuvasti uusia sisustusprojekteja. Hän kirjoo, neuloo, ompelee, tekee puutöitä ja maalaa. Hetki sitten hän teki puusta orgaanisen muotoisen tason kahden ikkunalaudan kulmaukseen sekä pikkuhyllyn sängyn yläpuolelle. Sisustusprojektit tapahtuvat vauhdilla, keräilemällä kauniita esineitä, jotka sitten löytävät yhdessä paikkansa kotoa. Yleensä intuitiolla, ei tarkasti suunnitellen.

“Vaikka tekisin tarkan suunnitelman, en kuitenkaan mene sen mukaan.”

Tärkein Tiinan oivaltama sisustusoppi on se, ettei kaiken tarvitse olla niin vakavaa. Ja kuka sanoo, että aikuiset saavat tykätä vain aikuisten asioista?

“Haluan päästää sisustamisessa sisäisen pikkutyttöni valloilleen. Täällä on paljon asioita, joita olisin rakastanut jo lapsena. Jokin aika sitten ostin myyjäisistä itselleni pikkuruisia, keraamisia astioita, ja ne tekevät minut tosi onnelliseksi.”

Joskus lasten kaverit hämmästelevätkin, että “ovatko nämä oikeasti teidän äidin tavaroita”. Se on Tiinasta tosi herttaista.

Lumoava koti tarkoittaa Tiinalle asujansa näköistä kotia – sellaista, joka toimii ja ilmentää asukkaitaan. Tässä kodissa näkyy, että koti on tehty elämistä varten, ja vieraat ovat aina tervetulleita. Kotona pitää olla mukava olo ja lämpimät jalat, siksi eteisessä on villasukkakori vieraita varten.

“Toivon, että tämä on paikka, johon ystäväni ja perheeni voivat tulla kylään vaikka vain soittamalla ovikelloa”, Tiina sanoo.